Kuvittajalle usein esitetyt kysymykset / FAQ

Historian tuulet 2 -oppikirjan kuvituskuva, kuvittaja / illustrator Ossi Hiekkala 2003

Historian tuulet 2 -oppikirjan kuvituskuva, kuvittaja / illustrator Ossi Hiekkala 2003

Saan säännöllisesti yhteydenottoja kuvittajan kunnialliseen ammattiin haikailevilta ja aloittelevilta kuvittajilta. Niissä toistuu usein samoja kysymyksiä, joten olen arvellut Usein Kysytyille Kysymyksille olevan tarvetta. Haluan kuitenkin huomattaa heti alkuun, että nämä vastaukset ovat puhtaasti omasta näkökulmastani kirjoitettuja. Joku toinen kuvittaja luultavasti vastaisi täysin eri tavalla olematta yhtään vähempää oikeassa. Toivottavasti voin siitä huolimatta tarjota siemeniä ajatuksille, joiden avulla aloitteleva tekijä löytää omaan tilanteeseensa sopivat ratkaisut.

This is FAQ I am often asked, so here are my answers in Finnish. Unfortunately I have not had time or endurance to translate this ramble in English yet. Maybe some day I will.

1) Missä kuvitusta voi opiskella?

Suomessa ei tietääkseni ole puhtaasti kuvittamiseen erikoistunutta opetusohjelmaa. Useimmat päätyvät alalle opiskeltuaan graafista suunnittelua, johon usein sisältyy kuvituskursseja ja työpajoja. Opetus näillä kursseilla on kuitenkin varsin riittämätöntä muuten kuin alaan pintapuoliseen tutustumiseen. Niissä ei varsinaisesti opita piirtämään vaan taitopohja pitää hankkia muiden kurssien kautta. Elävän mallin piirustus, värioppi ja erilaisten maalaustekniikoiden opiskelu auttaa tässä. Näidenkin kurssien tarjonta on usein varsin vähäistä mutta ainakin niiden kautta on mahdollista päästä hyvään alkuun.

Kuvittajaksi on moni päätynyt myös opiskeltuaan taidekasvatusta ja ihan perinteisiä taidealoja. Myös arkkitehtiopintojen kautta on tullut menestyviä kuvittajia. Suuri osa oppimista on itsestä ja omasta kiinnostuksesta kiinni. Kannattaa hakeutua mahdollisimman monille kursseille, joiden kautta voi harjoittaa sommittelua, perspektiiviä, värien käyttöä ja kaikkea muuta piirtämisen kannalta olennaista. Vaikka oma kiinnostus ei olisikaan realisistisessa esittämisessä, ei perusteiden hallintaa pidä väheksyä. Se on kuitenkin se pohja, josta on helppo ammentaa.

Itse olen valmistunut Taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta, graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta. Vaikka olenkin tehnyt varsin vähän perinteistä graafista suunnittelua, on koulutus antanut minulle hyvän pohjan sisäistää eri medioiden kuvitukselle asettamat vaatimukset. Kuvittaja on suureksi osaksi tekemisissä graafisten suunnittelijoiden kanssa, joten minun on helppo ymmärtää, mitä he haluavat projektilta. Kommunikointi on myös sujuvampaa, kun tietää, mistä toinen puhuu.

Jos suinkin mahdollista, kannattaa hyödyntää oppilaitosten tarjoamia vaihto-opiskeluohjelmia. Muutamakin kuukausi ulkomailla voi tuoda uusia ideoita ja metodeja. Hyvällä tuurilla voi oppilaitoksesta löytyä kuvitukseen erikoistuneita opettajia ja kursseja. Itse vietin yhteensä kolme vuotta Japanissa, tutustuen aivan uusiin tekniikoihin ja sain suureksi onnekseni tavata monia alallaan ehdottomasti maailman parhaita kuvittajia. Myös oma professorini oli entinen huippukuvittaja ja sain nauttia erittäin hyvästä opetuksesta.

Itseopiskelu on nykyään paljon helpompaa kuin vuosia sitten. Internet on täynnä erinomaisia foorumeita, joissa esitellä osaamistaan ja saada palautetta. Samalla myös pääsee tutustumaan lukuisten eri tekijöiden työtapoihin.

Olen kuullut usein sanottavan, että “vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja”. Olen myös törmännyt anekdoottiin, missä joku kehuu olevansa itseoppinut, jolloin hänellä kerrotaan olleen huonoin mahdollinen opettaja. Mikään ei korvaa omaa aktiivisuutta ja harjoittelua mutta hyvä opettaja voi auttaa pääsemään eroon maneereista ja ohjata oikealle tielle ja auttaa löytämään oman kädenjäljen.

2) Mikä toiminnan muoto on paras?

Useimmat tuntemani päätyönään kuvituksia tekevät laskuttavat joko freelancer-verokortilla, tai oman toiminimen tai osuuskunnan kautta. Kaikissa niissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse olen aikoinani laskuttanut freelancer-verokortilla, jolloin minun ei ole tarvinnut huolehtia ALVista tai YEL-maksuista. Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet silloin, kun vasta aloittelin opiskelujen ohessa eivätkä kaikki tuloni olleet kuvittamisesta riippuvaisia. Aikani pähkäiltyäni päätin kuitenkin perustaa oman toiminimen, jonka kautta laskuttaminen on sujunut varsin vaivattomasti. Suurin osa yritysasiakkaista haluaa mieluummin laskun, jolloin ei tarvitse maksaa ylimääräisiä kuluja. Kuvittaja huolehtii sitten ALVin tilittämisen eteenpäin ja omat eläkemaksunsa. Toiminimellä työskentelemiseen liittyy omat riskinsä ja byrokratiansa, minkä vuoksi moni ei ole halukas ryhtymään siihen. Heille voi osuuskunta olla parempi vaihtoehto. Itselläni ei ole kokemusta siitä mutta mitä olen kuullut, niin sekään ei ole hullumpi tapa toimia. Ota yhteyttä paikallisiin yritysneuvojiin ja selvitä eri vaihtoehtojen edut ja haitat, kuten sen, että ALV-velvollisuus karsii toisinaan asiakkaiden joukosta pienemmät järjestöt ja kunnalliset tahot, koska he itse eivät voi vähentää ALVia. Yrityksille tällä ei ole suurta merkitystä.

Toiminimestä on se etu, että voit helpommin vähentää verotuksessa ammattiin liittyvät kulut, kuten työhuoneen, työvälineet, kirjanpidon, YEL-maksut, koulutukset, ammattikirjallisuuden, työmatkat. Niistä tulee helposti iso potti, joten kannattaa miettiä, miten toimia. Kirjanpito kannattaa myös ehdottomasti järjestää ulkopuolisen taholta, ellei sitten ole itse opiskellut alaa. Jätä ammattilaisille homma, jonka he osaavat. Niinhän haluat omaankin ammattiisi suhtauduttavan.

Jos epäilet, ettet tule elättämään itseäsi pelkällä kuvituksella, voi ammattia harjoittaa myös toisen ohessa. Moni kuvittaja on varsinaiselta ammatiltaan graafinen suunnittelija tai työskentelee muulla visuaalisella alalla. Koska kuvittajan tulot vaihtelevat usein, tuo tällainen ratkaisu turvaa ja jatkuvuutta. Isommat projektit tosin jäävät helposti muille eikä oma osaaminen kehity aivan yhtä nopeasti kuin täyspäiväisesti kuvituksia tekevällä.

On myös kuvittajia, jotka tekevät kuvituksia jonkun palveluksessa. Tällainen on selvästi harvinaisempaa mutta mahdollista. Esimerkiksi pelifirmoissa voi olla tilaa tällaisille tekijöille. Valitettavasti en tunne pelimaailmaa juuri muuten kuin padin takaa, joten tietoni tästä ovat pitkälti mielikuvien varassa.

Lisäys 20.3.2015
Päivitys Kuvittajat Ry:n Facebook-sivulla:
“Eduskunta teki viimeisinä työpäivinään muutoksia arvonlisäveroon.
Arvonlisäveron liukuvan alarajahuojennuksen kattoa nostetaan nykyisestä 22 500 eurosta 30 000 euroon. Samalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostetaan nykyisestä 8500 eurosta 10 000 euroon.
Muutokset tulevat todennäköisesti voimaan vuoden 2016 alusta.
Tällä hetkellä alarajahuojennuksen raja on 22 500.
Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että jos teet arvonlisäverollista työtä alle 10 000 euron verran kalenterivuoden aikana, alvia ei tarvitse periä asiakkaalta eikä tilittää verottajalle.
Alarajahuojennus on itseasiassa yritystukea pienyrittäjille. Esimerkiksi graafisia palveluita myyvä toiminimiyrittäjä perii 24 prosentin arvonlisäveron asiakkaaltaan kaikesta verollisesta työstä, kun laskutusta on yli tuon 10 000 euroa vuodessa. Siitä verottajalle tilitettävä arvonlisävero on kuitenkin 24 % vasta, kun arvonlisäverollista myyntiä on 30 000 euroa verovuoden aikana. Eli verottajalle tilitettävä arvonlisävero on välillä 10 000 – 30 000 alle tuon 24 % ja erotus jää yrittäjälle hyödyksi. Hyvä kirjanpitäjä osaa hakea erotuksen takaisin verottajalta verovuoden päätyttyä.
Arvonlisäverolain pääsäännön mukaan – kuten verolait yleensä – tavaran ja palvelun myynti on verollista. Kuitenkin laissa on lukuisa määrä poikkeuksia. Tekijänoikeuden luovutukset, paitsi valokuvat, ovat alvittomia lain 45 §:n mukaan. Grafiikka ja kuvitus ovat myös teoksia ja siten alvittomia. Kuvittajat eivät siten yleensä ole alv-velvollisia. Mainoskuvituksista, graafisesta suunnittelusta ja taittosta arvonlisävero kuitenkin tilitetään. Arvonlisävero on perittävä asiakkaalta ja tilitettävä verottajalle vaikka et toimisikaan yritysmuodossa, vaan tekisit freelancerina töitä verokortilla, siis silloin kun et tee työtä työsuhteessa.”

3) Paljonko kuvituksesta voi pyytää?

Tämä on kysymys, jonka jokainen ammattikuvittaja kohtaa aina. Ja vastaus on lähes joka kerta aina sama: “Vähän riippuu…”. Ei ole olemassa mitään kaiken kattavaa hinnastoa. Jokainen kuvittaja joutuu oppimaan, kuinka hinnoitella oma työnsä. Ajan kanssa se oikea hintataso löytyy. Hinnoitellakseen työnsä pitää osata arvioida kuinka kauan sen tekemiseen menee; mitä asiakas on valmis maksamaan; mitkä ovat tekemisen kulut; kuinka laajoja käyttöoikeuksia asiakas haluaa, jne. Hintaa laskiessa pitää myös ymmärtää laskea hintaan yrittämiseen liittyvät kulut. Työhuone, työvälineet, lomat, sairastuminen, kirjanpito ja kaikki muu vastaava täytyy kuitenkin maksaa itse. Työstä saatava palkkio ei ole sama asia kuin palkka. Joskus kuvituksen tilaajalle joutuu selittämään, mistä hinta koostuu. Useimmat yritysasiakkaat ymmärtävät tämän hyvin.

Aloittelevalle kuvittajalle tulee usein houkutus koittaa myydä työpanostaan halvalla saadakseen jalkaansa oven väliin mutta pitkällä tähtäimellä tämä kostautuu. Hintakuopasta on vaikea nousta ylös ja tekemisestä menee mielekkyys, jos korvaus on työmäärään nähden liian pieni. Kuvittaja joutuu myös huomioimaan hinnoissaan sen, että usein projekteihin tulee muutoksia ja nämä puolestaan lisäävät työtä. Kuvittajan pitää myös huomioida, ettei töitä ole välttämättä jonossa 365 vrk vuodessa. Jotenkin niiden hiljaisten hetkienkin yli on elettävä – ja onhan kuvittajallakin oikeus lomailla. Asiakas arvioi, onko hän valmis maksamaan tarjouksessa esitetyn hinnan. Vaikka asiakkaalla on olemassa jokin budjetti, liian alhainen hinta lähettää kuitenkin hänelle viestin, ettei kuvittaja ole ammattimainen tekijä tai aiot tehdä työn vasemmalla kädellä. Porchea ei voi saada Ladan hinnalla. Asiakas ei maksa pelkästään maalista paperilla vaan erikoisosaamisesta. Jos paperikoneen korjaaja menee laittamaan koneeseen mutterin, joka saa laitteen toimimaan, ei asiakas maksa mutterista vaan siitä, että korjaaja osaa valita juuri sen oikean mutterin. Oikean hinnan löytäminen, johon sekä asiakas että kuvittaja itse ovat tyytyväisiä, ei ole aina helpoin juttu. Arvosta myös omaa työtäsi. Urani alussa sain sellaisiakin vastauksia ihan asiallisiin ja kohtuullisiin tarjouksiin, että “tämähän on pelkkä kuva, ei tästä nyt voi tuollaista maksaa”. Ei mikään mieltä ylentävin tapa tinkiä…

Lisäys 15.2.2015
Suomen Freelance-journalistien sivuilta löytyy käyttökelpoinen palkkiolaskuri. Sillä ei yksittäisen kuvituksen hintaa voi tietenkään laskea mutta saa aika hyvän käsityksen mitä kaikkea pitää huomioida kun miettii hinnoitteluaan.

3B) Ilmainen työ?

Aika moni kuvittaja kohtaa asiakkaita, jotka eivät ole valmiit maksamaan paljoa mutta kehuvat, kuinka kuvitus saa runsaasti näkyvyyttä ja toimii täten mainoksena kuvittajalle. Tällaiseen kannattaa suhtautua aika epäilevästi. Jossain tapauksessa voi olla ihan ok tehdä ilmaista työtä, jos kokee tilaajan asian olevan lähellä itseään. Tällöin kannattaa kuitenkin rajata aika tarkasti mitä pitää tehdä, ettei tule hirtettyä itseensä ikuisuusprojektiin, josta ei saa mitään. Näkyvyyden kanssa on aina vähän niin ja näin. Jonkun Taka-Hikiän tuohivirsumessujen näkyvyys ei välttämättä ole riittävän suuri korvatakseen vaivannäköä. Toisaalta opiskelijoiden voi olla ihan hyvä ottaa vastaan tällaisia, sillä niistä saa kokemusta ja materiaalia portfolioon mutta ei kannata huijata itseään, että niiden kautta löytyy pikatie huipulle. On tietysti ikävää sanoa EI kaikille hyvää tarkoittaville kengännauhabudjetilla toimiville järjestöille ja yhdistyksille mutta pitää muistaa, että kuvittaminen on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin ja sillä pitää elättää itsensä. Harvempaa putkimiestä tai aivokirurgia pyydetään tekemään töitään ilmaiseksi. Valitse itse pro bono -keikkasi sellaisten tarkoitusten joukosta, joita pidät tärkeinä. Et ole velvollinen tekemään ilmaista työtä vaikka työskenteletkin taidealalla. Muista myös, että mitä vähemmän sinulle maksetaan, sitä enemmän sinun kuuluu saada päättää kuvituksen toteutuksesta. Joku ilo pitää halvalla tekemisessäkin olla.

4) Millainen tyyli on paras?

Tämä on hankala kysymys. Saadakseen kaupatuksi osaamistaan, on helpompaa myydä tunnistettavuutta. Asiakkailla on usein mielikuva toteutettavasta kuvasta ja he hakevat tekijää, joka voisi muuttaa sen mielikuvan valmiiksi kuvaksi. He eivät pysty näkemään, mitä kaikkea saattaisit osata vaan sen mitä osaat. Kärjistäen: kissakuvituksesta asiakas voi todeta, että osaatpa piirtää hienon kissan mutta et sinä varmaan koiraa osaa kuvittaa. On hyvä tuoda esille vahvimmat osaamisalueensa ja selkeät tyylit, joilla tekee. Vaikka olisitkin multilahjakkuus ja osaisit piirtää tyylillä kuin tyylillä, niin portfolion täyttäminen sekalailla kuvilla ei ole erityisen myyvää.

Toisaalta, liian tiukasti yhteen tyyliin jumittautuminen, varsinkin jos tyyli on erittäin vahva, voi olla pidemmän päälle huono juttu. Moni kuvittaja voi olla hetken se kaikista kuumin juttu, kuvien ilmestyessä joka mediassa yhtenään. Pian asiakkaat ja lukijat kuitenkin kyllästyvät, mistä seuraa se, että tilausten määrä vähenee, kun paikan saakin se uusin kuuma nimi. Ei siis kannata jumittua liiaksi siihen yhteen juttuun. Se muuttuu sitä paitsi helposti itseään toistavaksi maneeriksi, mistä tekijä muistetaan lähinnä huonossa mielessä.

Ei ole varsinaisesti oikeaa tyyliä. Oma näkemykseni on se, että pitää tehdä sitä, mistä oikeasti tykkää ja laskelmoida vähemmän. Jos olet tarpeeksi hyvä, niin kyllä sinun työsi huomataan.

5) Miten saada asiakkaita (ja pitää ne)?

Jalkatyöllä, verkostoitumalla, olemalla esillä netissä ja ennen kaikkea tekemällä hyvää työtä ja huolehtimalla asiakkaasta. Hyvin tehty työ voi mahdollisesti tuoda lisää töitä samalta asiakkaalta ja voipa tämä vielä suositella sinua eteenpäin. Huonosti hoidettu työ vie takuuvarmasti asiakkaan, pahimmillaan useammankin. Toisin kuin sanotaan, asiakas ei ole aina oikeassa, sinä olet alasi ammattilainen, mutta useimmiten asiakkaalla on kuitenkin selvä käsitys omasta markkinastaan ja siitä, mikä siellä toimii ja myy. Kuuntele asiakasta. Hänhän on se, joka maksaa. Omia ideoita voi toteuttaa muulla ajalla. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja joskus asiakas ei ole tyytyväinen. Sellaista sattuu. Analysoi, mikä meni pieleen ja ota oppia. Ei epäonnistumisia kannata jäädä hautomaan liian pitkäksi aikaa.

On ensiarvoisen tärkeää, että pidät kiinni sovituista aikatauluista. Deadlinesta myöhästyminen on kardinaalimoka. Sitä on turha selitellä krapulalla. Jos sairastut, on ehdottoman tärkeää ilmoittaa siitä asiakkaalle, jotta he voivat sumplia omat aikataulunsa uusiksi tai etsiä toisen tekijän. Älä lupaa mitään, mitä et voi pitää. Ei kannata kerätä lautaselle enempää, kuin mitä jaksat syödä. Asiakkaat arvostavat luotettavuutta ja kommunikointikykyä. Älä hanki mainetta epäluotettana ja hankalana tekijänä. Sana kyllä leviää ja pian suurin ongelmasi on keksiä, mitä kaikkea tekisi vapaa-ajallaan.

Asiakkaita kiinnostaa usein se, kenelle olet tehnyt töitä. Vaikka kuva olisikin erittäin hieno, nousee sen arvo asiakkaan silmissä paljon suuremmaksi, jos se on tehty jollekin tilauksesta. Tällöin osoitat, että olet luotettava tekijä.

6) Töiden ohjaaminen kollegalle?

Joskus tulee eteen tilanne, ettet voi ottaa työtä vastaan. Syitä voi olla monia: sinulla on kalenteri bookattu niin täyteen, ettet ehdi ottaa vastaan uusia töitä tai et koe projektin olevan ominta osaamisaluettasi. Tällöin on fiksua ajatella omaa nenäänsä pidemmälle ja ohjata työ kollegalle. Kaikki voittavat: kollegasi saa töitä, tarjouspyynnön tekijä saa projektin etenemään ja sinä jätät hyvän mielikuvan mahdolliselle tulevalle asiakkaalle. Kuitenkin kannattaa muistaa, että ohjaamalla tarjouspyynnön kollegalle otat tietyn vastuun. Suosittelemalla epäammattimaista tekijää et anna itsestäsi hyvää vaikutelmaa. Ohjaa töitä vain niille, jotka tiedät hoitavan hommansa hyvin.

Ja jos käy joskus niin, että joku kollegasi ohjaa töitä sinulle, niin muista kiittää. Tuopillisen voit vähintään tarjota.

7) Kilpailijat?

Vaikka markkinat Suomessa ovat pienet ja kuvittajia siihen nähden paljon, näen itse muut kuvittajat enemmän kollegoina kuin kilpailijoina. Todelliset kilpailijat ovat pikemminkin kuvapankit ja valokuvan käyttö noin yleisesti. Ole reilu kollegoitasi kohtaan, äläkä puukota selkään. Jos et pidä jonkun tyylistä, älä tuhlaa energiaasi tämän haukkumiseen vaan keskity mieluummin omaan juttuusi. Jos kollega on pulassa, neuvo ja auta. Kuvittajat joutuvat kamppailemaan eri tahoja vastaan. Turha riidellä keskenään. Liity vaikka Kuvittajat Ry:n jäseneksi.

8) Sopimukset?

Aina sovi kaikki projektit kirjallisesti. Aina. Sähköposti on jo tarpeeksi riittävä. Kyse ei ole useimmiten siitä, että asiakas oli kepuli vaan projektien venyessä ja määrien kasvaessa unohtuvat monet yksityiskohdat. Joskus voit joutua palaamaan saman projektin pariin vuosienkin jälkeen ja on hyvä muistaa, mistä kaikesta silloin sovittiinkaan.

Nykyään varsinkin isot sanomalehtikonsernit vaativat avustajiltaan kaikki oikeudet ensiyön oikeutta lukuun ottamatta. Sopimusehdot ovat aivan kohtuuttomat ja freelancerin uran kannalta vahingollisia. Älä allekirjoita sopimusta, jolla luovut oikeuksistasi. Kadut sitä myöhemmin. Varsinkin uransa alkuvaiheessa oleville tekijöille voi olla houkutus allekirjoittaa mikä tahansa lappunen, jos vain saa töitä. Silti, kannattaa harkita tarkasti mihin suostuu. Sopimuksilla on kuitenkin kaksi osapuolta allekirjoittamassa eikä sinulla ole velvollisuutta allekirjoittaa mitään, joka on sinulle vahingollista. Sinulla on täysi oikeus odottaa ja vaatia reilua kohtelua. Hyvä sopimus takaa molemmille osapuolille toimivan ja hedelmällisen yhteistyösuhteen.

9) Tietokone vai perinteinen tekniikka?

Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Minä tykkään molemmista.

10) Omat työt?

Muista varata aikaa myös itsellesi. Vaikka asiakkaiden töiden kuvittaminen onkin yleisesti ottaen enemmän kuin nastaa hommaa, ei niissä välttämättä kovin usein pääse toteuttamaan juuri niitä juttuja, jotka ajoivat sinut alunperinkin kuvittajaksi. Asiakastöissä ideat tulevat usein valmiiksi, joskus sommittelua myöten. Tällöin sinun tehtäväsi on olla vain AD:n työväline. Monesti aikataulutkin ovat niin tiukat, että lopputulos kompromissi. Vaikka olisitkin suosittu ja kysytty kuvittaja, muista varata aikaa omille projekteille, joissa saat toteuttaa juuri niitä itsellesi rakkaita juttuja. Näiden juttujen kautta voit tarpeen mukaan pyrkiä ohjaamaan uraasi haluamaasi suuntaan laittamalla niitä portfolioosi. Kun harrastus muuttuu työksi, voi innostus siihen hiipua. Kannattaa siis tehdä asioita, jotka pitävät yllä tuota paloa.

Yleisiä vihjeitä

Jos kysyt neuvoa tai apua, muista kiittää. Kuvittajat ovat mukavia ihmisiä ja auttavat mielellään aloittelevia tekijöitä mutta omista töistä irroittautuminen antaakseen neuvoja on epämieluisaa, jos kysyjä ei edes vaivaudu kiittäämään.

Hyödyllistä luettavaa

Jos haluat selkeämmin ilmaistuja ja paljon syvemmälle meneviä vastauksia, niin kannattaa ehdottomasti etsiä käsiin Heikki Jokisen kirjoittama Graafikon tuoreet eväät. Siinä pureudutaan tarkemmin kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin ja annetaan hyviä ohjeita siitä, mitkä ovat oikeita ja hyödyllisiä toimintatapoja. Kirja on ehdottomasti tarpeellinen ja lukemisen arvoinen.

Jos olet Kuvittajat ry:n jäsen, tarjoaa järjestö paljon hyödyllistä apua, samoin Grafia ry.

Mikäli yllä olevan jälkeen jäi vielä kysymyksiä (hyvin todennäköistä) tai sinulla on tarkennettavaa / korjattavaa (vielä todennäköisempää), niin kirjoita toki kommentteihin. Pyrin täydentämään tätä aina tarpeen mukaan.

 

Tags: , , ,

7 Responses to “Kuvittajalle usein esitetyt kysymykset / FAQ”

  1. Marjaana says:

    Hei,
    Hienosti ja asianmukaisesti olet informoinut alasta,lämmin kiitos siitä.Jopa tällainen puutarhuri,floristiikkaa ja metsurintointa opiskellut vanhus-ja vammaistyöntekijä saa kirjoituksestasi selkeän kuvan,luullakseni.Voinetko vielä hiukan neuvoa kuinka tai missä voisin oppia vain ja ehkä ainoastaan satukuvitusta sillai nopeasti viivoitellen(oma sanontani) että lapsen mielenkiinto säilyisi?

  2. Ossiili says:

    Hei,
    kiitos kommentista!

    Valitettavasti varsinaisesti satukuvitusta tuskin opetetaan suoraan missään oppilaitoksessa, joskin voin olla tässä väärässä. Kenties jossain työväenopistossa on joku kurssi mutta sellaisen löytäminen on tietysti kiinni kunnasta. Suurin osa kuvittajista on tässä(kin) suhteessa itseoppineita, joten olet siinä samalla viivalla muiden kanssa.

  3. Hönö says:

    Moi!
    Sellaista ihmettelen, että mainitsit alv:n joskus karsivan asiakkaista pienet järjestöt tms., jotka eivät itse voi vähentää alv:tä. Freet.fi -sivujen mukaan kuvituksen alv on kuitenkin 0? Toisaalta taiton ja valokuvien alv on 24… Samojen sivujen mukaan free-kortilla työskentelevä joutuu myös ottamaan YEL-vakuutuksen… Olen hämmentynyt.

  4. Ossiili says:

    Joo, tuo käytäntö on sekava, enkä minä ole valitettavasti siitä läheskään täysin kärryillä. Jos ihan oikeasti haluaa saada oikean tiedon, pitää soittaa oman kunnan veroviranomaiselle, jonka lausuntoon voi luottaa ellei sitten joku toinen virkamies ole asiasta eri mieltä…

    Olen itse tehnyt sen ratkaisun, että koska kuulun ALV-rekisteriin, perin selvyyden vuoksi alvit kaikesta kuvituksesta. Hyödyn siitä itse siten, että voin vähentää omien hankintojen alvit.

    Kyselin hieman kollegoilta ja ilmeisesti alvia voi laskuttaa vaihtelevasti. Alv-velvollisilta 0% ja yrityksiltä 24%. Jos kokonaisliikevaihto jää alle 8500 €, voi alvia anoa takaisin kokonaan, jonkin isomman summan alle jäädessä osapalautuksena. Verottaja osannee selvittää nämä parhaiten.

    Lainaus yhdeltä kollegalta:
    “Lehtiin ja kirjoihin tehtävät kuvitukset (julkaisuoikeuden myynti) 0 %, mainoskuvitukset 24 %. Turha etsiä logiikkaa.”

    Mitä tulee YEL-vakuutukseen, niin tosiaan näyttää olevan noin, kuten kirjoitat. Aiemmin en muista näin olleen ja kaikki yllä kirjoittamani pätee vain omiin kokemuksiini, joten tällainen aika tärkeä tieto on jäänyt väliin. Jos yhtään lohduttaa, niin aika hiton pieneksi se eläke jää joka tapauksessa verrattuna niihin summiin, jota eläkeyhtiöiden pomojen palkankorotuksiin pumppaamme…

  5. MI says:

    Tämä on ihan mahtava ja kattava tietopaketti! Mutta se minulle on jäänyt epäselväksi, jos harkitsisin töiden ohella tekeväni pieniä kuvitusduuneja, pitääkö minun silti hankkia toiminimi tai muu vastaava? Ostavatko yritykset ns. yksityisiltä henkilöiltä mielellään töitä? Olen tällä hetkellä töissä graafikkona yrityksessä, joten minun ei ole tarvinnut vielä miettiä esim. toiminimen perustamista eikä tunnu ajankohtaiselta.

  6. Ossiili says:

    Hei! Kiva kuulla, että tästä on ollut apua.

    En usko, että on kannattavaa hankkia toiminimi satunnaisia kuvituskeikkoja varten. Freelance-verokortti riittää varmasti. Siihen ei liity samalla tavalla byrokratiaa ja velvollisuuksia, eikä tarvitse näinä jännittävinä aikoina olla huolissaan työttömyyskorvauksen menettämisestä, jos irtisanotaan palkkatyöstä. Toiminimi on helvetillinen synti ja häpeä TE-keskuksen tiskillä.

    Yritykset kyllä hoitavat asiat mieluusti B2B mutta yksittäinen freelance-verokortti ei ole mikään ongelma. Yhteisöjen kanssa ei ole myöskään suurta ongelmaa, jos ei ole ALV-rekisterissä.

  7. MI says:

    Kiitos nopeasta vastauksesta! Tuo freelance-verokortti kuulostaa hyvältä! Pitääpä käydä verotoimistolla kyselemässä lisää.

Leave a Reply

About this blog

Kuvittaja Ossi Hiekkalan blogi. Uutisia, kuvituksia, taidekirjoja ja kaikkea kuvittamisesta.

Illustrator Ossi Hiekkala's blog. News, illustrations, art books and all things illustrated.

Search

Archive

Subscribe